Metrossa öykkäröivä humalainen tai huonosti valaistu polku kotiin - vaikka Helsinki on yksi maailman turvallisimmista kaupungeista, moni helsinkiläinen pelkää kaupungilla liikkuessaan. Kaupungin vuoden 2015 turvallisuuskyselystä selviää, että helsinkiläiset kokevat olonsa pääosin turvalliseksi. Koetussa turvallisuudessa on kuitenkin suuria eroja esimerkiksi asuinalueen mukaan. Eniten turvattomuutta tunnetaan yömyöhään juna- ja metroasemilla sekä keskustassa.
Merkille pantavaa selvityksessä on, että erityisesti helsinkiläisnaiset kokevat turvattomuutta julkisilla paikoilla. Kyselyssä vastaajilta kysyttiin kokivatko he olonsa turvalliseksi eri puolilla kaupunkia viikonloppuiltoina. Luvut kertovat, että turvattomuuden tunteessa ei ole kyse marginaali-ilmiöstä.
Kyselyn mukaan joka viides helsinkiläisnainen kokee turvattomuutta omalla asuinalueellaan, Helsingin keskustassa pelkäsi joka kolmas. Hälyttävintä on naisten kokema turvattomuuden tunne metrolla liikkuessa. Peräti 41 prosenttia naisista tunsi olonsa turvattomaksi viikonloppuiltaisin metrolla kulkiessaan. Miehien keskuudessa turvattomuuden kokemus oli huomattavasti harvinaisempaa. Hyvä uutinen on, että turvattomuuden kokemus joukkoliikennevälineissä on vähentynyt vuodesta 2003 vuoteen 2015 tultaessa. Toisaalta moni helsinkiläinen arvioi kaupungin turvallisuustilanteen aiempaa heikommaksi.
Moni karttaa pelottavia tilanteita välttämällä liikkumista ilta- ja yöaikaan. Kaikki eivät kuitenkaan voi tehdä valintaa. Erityisesti vuorotyöntekijät, jotka ovat usein naisia, joutuvat työnsä puolesta liikkumaan epätyypillisiin aikoihin. Käytännön ratkaisuja ongelmaan voisivat olla valvonnan lisääminen ja valaistuksen parantaminen. Näyttää siltä, että helsinkiläiset pelkäävät erityisesti niissä liikennevälineissä, joissa kuski ei ole lähellä. Paikallisjuniin ja metroihin voitaisiin lisätä yöaikaan turvallisia henkilöitä kuten konduktöörejä tai vartioita. Pelkästään valvontaa lisäämällä ongelma ei kuitenkaan ratkea, tarvitaan myös asennemuutosta. Turvallisuuden tunteessa on kyse osittain opitusta asiasta. Kyselyn perusteella pelko sukupuolittuu. Tämä voi johtua siitä, että tytöt ja naiset oppivat jo nuorina pelkäämään ja varomaan, jotta eivät joutuisi häirinnän kohteiksi. Näin ei saa olla. Kaupunkitila kuuluu myös naisille. Mitä pitäisi tapahtua, jotta nuoret oppisivat pelkäämisen sijaan ottamaan kaupunkitilan haltuunsa?
Paljon voivat tehdä myös kanssakulkijat puuttumalla epämiellyttävään käytökseen kuten humalaisten öykkäröintiin. Stop! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanja on loistava mahdollisuus lisätä turvallisuuden tunnetta julkisissa liikennevälineissä. Toivoisin, että turvallisuuden tunteeseen voitaisiin jatkossa perehtyä kolmen vuoden välein tehtävää kyselyä aktiivisemmin. Kaupunkilaisten kokemaan turvattomuuden tunteeseen ei voi suhtautua olan kohautuksella. Turvallisuus on tasa-arvokysymys ja keskeinen osa asumisviihtyvyyttä. Voisiko Helsinki esimerkiksi lanseerata sovelluksen, jonka avulla kaupunkilaiset voisivat kertoa tilanteista ja paikoista, joissa tuntevat olonsa turvattomiksi ja miksei myös turvalliseksi? Vaihtoehtoisesti turvallisuus voitaisiin ottaa osaksi jonkun muun olemassaolevan sovelluksen toimintaa. Tärkeää olisi, että tulokset olisivat avoimesti kaikkien näkyvillä ja myös ratkaisujen keksiminen voitaisiin joukkoistaa. Uskon, että parhaat ratkaisut syntyvät yhdessä, määrätietoisella tekemisellä.
