Keskustan jyväskyläläinen kansanedustaja Mauri Pekkarinen aiheutti somessa vilkkaan keskustelun Joutsassa pitämällään puheella, joka käsitteli alueellista keskittymistä. Somessa Pekkarisen kannanotto tulkittiin niin, että Pekkarinen haluaa estää väestön keskittymisen kaupunkeihin. Pekkarinen vastatkoon omista näkemyksistään, mutta helsinkiläisenä keskustalaisena luottamushenkilönä haluan tuoda oman ääneni keskusteluun. Minulle keskusta on koko Suomen puolue. Tämä pitää sisällään myös Suomen kaupungit ja kaupungeissa asuvat ihmiset. Väestön keskittyminen kaupunkeihin on tosiasia. Kyse on kansainvälisestä megatrendistä, joka ei tule pysähtymään. Suomi on muuttunut niistä ajoista, kun ihmiset elivät omavaraistalouksissa pientä maatilkkua viljellen. Uudenlainen elinkeinorakenne on johtanut ja johtaa väistämättä uudenlaiseen asumisrakenteeseen. Siinä missä työpaikat hakeutuvat kaupunkeihin, moni ihminen myös viihtyy niissä. Kaupungeissa kutsuu opiskelu- ja työpaikkojen lisäksi esimerkiksi vilkas sosiaalinen elämä, ubaani elämäntapa ja palveluiden saavutettavuus. Elinvoimaiset ja toimivat suuret kaupungit ovat koko Suomen etu, sillä ne houkuttelevat kansainvälisiä yrityksiä ja kansainvälistä osaamista. Helsinkiläisenä kuntapäättäjänä haluan kehittää kotikaupunkiani niin, että se voi kilpailla osaavasta työvoimasta, matkailijoista ja yrityksistä Tukholman ja Kööpenhaminan – ei Seinäjoen ja Kuopion – kanssa. On selvää, että valtion pitää omalta osaltaan edistää kaupunkien kestävää kasvua. Kasvukeskuksissa asuu valtava määrä ihmisiä, suomalaisia, jotka ansaitsevat sujuvaa arkea ja kohtuuhintaisia koteja. Eri hallitusten tekemiä investointeja tarkkaillessa huomaa, että toisin kuin jotkut kilpailijapuolueet väittävät, myös keskusta tiedostaa tämän. Keskustajohtoiset hallitukset ja keskustalaiset liikenneministerit ovat tehneet useita pääkaupunkiseudun elinvoimaa edistäviä päätöksiä. Länsimetron 250 miljoonan euron valtionrahoituksen myönsi vuonna 2008 hallitus, jonka pääministerinä oli Matti Vanhanen (kesk.) ja liikenneministerinä Anu Vehviläinen (kesk.). Samainen hallitus päätti myös rahoittaa kehärataa. Nykyinen hallitus puolestaan teki päätöksen raidejokerin rahoituksesta. Aloitteentekijänä oli asunto- energia ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.). Tiilikainen on myös ympäristöministeriössä aloittanut hankkeen kestävän kaupunkikehityksen edistämiseksi. Samaan aikaan, kun entistä useampi meistä viihtyy kasvukeskuksissa, moni suomalainen haluaa edelleen asua ja löytää töitä maaseudulta tai pienemmistä kaupungeista ja kirkonkylistä. Mielestäni poliitikkojen tehtävä ei ole päättää ihmisten puolesta, missä heidän pitäisi asua. Sen sijaan poliitikkojen tehtävä on ratkoa, miten mahdollisimman moni ihminen voisi elää arvojensa ja haaveidensa mukaista elämää. Kaikille tämä ei ole mahdollista ja monen täytyy muuttaa työn perässä. Yrittää kannattaa silti.
Vaikka kaupungistuminen ja aluerakenteen keskittyminen on tosiasia, elämisen edellytyksiä tarvitaan myös maaseudulle. Kyse ei ole tekohengittämisestä vaan eri alueiden voimavarojen hyödyntämisestä. Rakentamalla esimerkiksi hyvät nettiyhteydet ympäri Suomen, valtio tekee yrittämisestä ja etätöistä maaseudulla houkuttelevampaa. Ylläpitämällä koko Suomen kattavaa kouluverkkoa huolehditaan, että suomalaiset nuoret kotikunnasta riippumatta kouluttautuvat ja antavat osaamisensa yhteiskunnan käyttöön. Uusiutuva energia, uudenlaiset puusta tehtävät tuotteet ja lähiruoka vaativat hyväkuntoisia teitä, jotta tavara pääsee kulkemaan metsistä ja pelloilta tehtaisiin. Moni kansanedustaja keskittyy eduskunnassa voimakkaasti valvomaan oman alueensa etua. Tämä on ymmärrettävää ja äänestäjät usein odottavat tätä. Näitä kansanedustajia löyty kaikista puolueista ja kaikilta alueilta. Poliittisessa päätöksenteossa pitäisi kuitenkin pystyä katsoa koko Suomen etua. Elämisen edellytysten luomista kasvukeskusten ulkopuolelle ei pitäisi asettaa vastakkain kaupunkien hyvinvoinnin kanssa. Suomi tarvitsee koko Suomen ja kaikkien suomalaisten panosta. Kaupungit jäävät yksin ilman maaseudulla olevia resursseja ja maaseutu jää yksin ilman elinvoimaisia kaupunkeja.
