• Eeva Kärkkäinen

Ainutlaatuinen Itämeri

Itämeren luonto on ainutlaatuinen ja arvokas. Herkkä meriluonto on kuitenkin uhattuna. Näkyvä merkki tästä on esimerkiksi sinilevä, joka on tänäkin kesänä rajoittanut monilla Helsingin rannoilla uimista.


Itämereen päätyvää ravinnekuormaa tulee merkittävästi vähentää. Merta rehevöittävät ravinnepäästöt on onnistuttu 1980-luvun jälkeen puolittamaan – olemme kuitenkin kaukana terveestä vesien tilasta.


Suurimmat rehevöittäjät ovat typpi ja fosforipäästöt, jotka ruokkivat vedessä levien ja vesikasvien kasvua. Ravinnekuorma kulkeutuu mereen esimerkiksi kaupunkien jätevesistä sekä sadevesien mukana metsistä ja pelloilta. Rehevöitymiseen vaikuttavat Suomen lisäksi myös muut Itämeren alueen valtiot.


Mikä sitten neuvoksi? Itämeren tilan parantamiseksi Helsingin Vihreiden Otso Kivekäs esitti tänään boikottia kotimaisille eläintuotteille. Esitys on ympäristönäkökulmastakin hyvin lyhytnäköinen ja perustelen tässä miksi.


Ensinnäkin, ajamalla alas eläintuotantomme ajaisimme samalla alas merkittävän osan huoltovarmuudestamme, elinkeinoistamme ja jopa luontomme monimuotoisuudesta samalla kun lihankulutuksemme lepäisi tuonnin varassa. Suosimalla tuontiruokaa itseasiassa vain ulkoistaisimme ympäristöongelmat toisaalle. Puhumattakaan siitä, kuinka monen upeaa työtä tekevän viljelijän elinkeino ajettaisiin alas.


Meillä on kaikki avaimet käsissämme kehittää maataloudestamme ja ruokajärjestelmästämme maailman vastuullisin ja ympäristöviisain, jossa myös viljelijä saa arvokkaasta työstään ansaitsemansa palkan.


Vesistöjen ravinnekuormaa helpottamaan esitän kolmea eri ratkaisumallia:


1. Maataloudessa syntyvä lanta tulee hyödyntää biokaasuna energiantuotantoon ja sen sisältämät ravinteet tulee kerätä talteen ja saada helposti kierrätettävään muotoon. Tällainen on esimerkiksi kuivattu kapseli, josta vesi ja kaikki raskasmetallit on eritetty ja separoitu kokonaan pois. Näin ravinteet saadaan helpommin kuljetettua sinne, missä niitä tarvitaan.


Toisaalla Suomessa nimittäin ravinteista on pulaa. Taustalla vaikuttaa maatalouden rakenne; meillä on toisaalla eläintilakeskittymiä ja toisaalla kasvi- ja puutarhatilakeskittymiä. Näin ollen maaperän ravinnekuorma on suurta siellä, missä on kotieläintiloja, kun taas lisäravinteita tarvitaan siellä, missä on kasvintuotantoa.


Olen tyytyväinen, että keskusta on edistänyt määrätietoisesti biokaasua ja ravinteiden kierrätystä hallituksessa ja toivon näiden toimien nopeaa etenemistä.


2. Toinen ratkaisu on kipsin levittäminen pelloille. Tutkimusten mukaan kipsi vähentää syntyvää fosforikuormitusta ja eroosiota noin 50 prosenttia. Peltojen kipsikäsittely onkin iso mahdollisuus Itämeren suojelun näkökulmasta. Tänä syksynä 400 suomalaista viljelijää levittääkin pelloilleen kipsiä, vähentääkseen ravinnepäästöjä.


3. Kolmas osa ratkaisua on maataloustukien kehittäminen siten, että ympäristökorvaus kohdennetaan tarkemmin valuma-alueille. Tämä on tärkeä toimi ja mahdollisuus toteuttaa osana tulevaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakautta



3 views0 comments