Keskustelin viikonloppuna Silakkamarkkinoilla pitkään TE-toimistossa töissä olevan ihmisen kanssa. Työllisyyspalveluiden ammattilainen oli tehnyt pitkään töitä kaikkein vaikeimmassa työmarkkinatilanteessa olevien ihmisten kanssa. Hän oli huolissaan työvoimapalveluiden siirtymisestä kuntien vastuulle. ”Palveluiden siirtäminen kuntien vastuulle ei ole ihmelääke”, mies muistutti.
Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus toimeentuloon sekä turvan ja merkityksellisyyden tunteeseen, jota työpaikka tuo. Työ ja yrittäjyys ovat myös Helsingin kaupungin kestävän talouden perusta. Siksi on kestämätöntä, että Helsingissä on tälläkin hetkellä noin 45 000 ihmistä vailla työtä.
Työttömät eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan jokaisella ihmisellä on oma tarinansa. Yhdellä työllistymisen esteenä ovat kesken jääneet opinnot, toisella kielitaito, kolmas hakee kiivaasti töitä, mutta jää hauissa kakkoseksi tai kolmoseksi. Mitä pidemmälle työttömyys pitkittyy, sitä enemmän apua ihminen yleensä tarvitsee.
Silakkamarkkinoilla tapaamani TE-palveluiden ammattilainen viittasi tuoreeseen uudistukseen, jossa työllisyyspalvelut siirtyvät TE-keskuksilta kuntien vastuulle. Uudistuksessa on parhaillaan käynnissä kokeilut, joissa myös Helsinki on mukana. Palautteen antaja oli täsmälleen oikeassa siitä, että pelkkä palveluiden järjestäjän muutos ei ratkaise mitään. Lisäksi työllisyyteen vaikuttavat myös valtion toimet, esimerkiksi sosiaaliturvan kannustavuus.
Helsingillä on kuitenkin nyt entistä enemmän kortteja käsissään parantaa työllisyyttä. Etenkin vaikeimmin työllistyvien kannalta olennaista on kytkeä työllisyyspalvelut osaksi muita palveluita. Tavoitteena pitää olla, että yhden oven avaaminen riittää ja tuon oven avaamalla löytyy tarvittava apu työllistymiseen - koulutuksesta työnhaun tukeen ja mielenterveyspalveluihin.
Mikään itsetarkoitus palvelutkaan eivät ole. Palveluiden tavoitteena on, että työ ja tekijä kohtaavat - eli siis että ihminen pääsee töihin! Kunnilla on paikallisina toimijoina läheinen yhteys alueen yrityksiin ja muihin työnantajiin. Tätä kautta syntyy kirkkaampi käsitys siitä, missä työvoimapulaa erityisesti on. Näin työn tekijän ja työpaikan kohtaaminen pysyy työvoimapalveluiden ytimessä.
Kirjoitus julkaistu Helsingin Uutisissa 5.10.2021
Comments