Kun olin lapsi, meillä kävi perhepäivähoitaja viitenä päivänä viikossa. Perheeni eli tuolloin vaikeaa aikaa ja perhepäivähoitaja oli kunnan tapa tukea vanhempieni jaksamista. Ratkaisu oli onnistunut. Perheemme selvisi hankalasta elämäntilanteesta. Minusta ja sisaruksistani on tullut aktiivisia yhteiskunnan jäseniä.
Perhepäivähoitajassa oli kyse ennaltaehkäisevästä perhetyöstä. Perhettä tuettiin jo ennen kuin tilanne äityi liian hankalaksi. Helsingissä on viime vuosina pyritty madaltamaan perheiden kynnystä hakea apua, kun jaksaminen on koetuksella. Työ on äärimmäisen arvokasta. Paraskaan päiväkoti ei korvaa perheen merkitystä lapsen kehitykselle. Kun vanhemmat saavat apua, myös lapsi hyötyy.
Samalla ennaltaehkäistään lasten huostaanottoja.
Tällaista matalan kynnyksen ihmisläheistä toimintatapaa tarvitaan Helsinkiin laajemminkin. Nuorten syrjäytyminen ja käytöshäiriöt alkavat usein jo varhaislapsuudessa. Perheiden ja vanhemmuuden tukeminen ovat tehokkain tapa puuttua ongelmaan.
Tulevassa maakuntauudistuksessa kuntien tehtäväksi tulee nimenomaan edistää hyvinvointia ja osallisuutta alueellaan. Vaikka ennaltaehkäisy on kulunut termi, sitä ei todellakaan ole vielä tehty Helsingissäkään tarpeeksi. Kuntien uusi tehtävänkuva antaa helsinkiläisille päättäjille loistavan mahdollisuudet keskittyä asiaan tosissaan.
Jos ennaltaehkäisevä perhetyö kiinnostaa, täällä tietoa siitä, mitä sillä on saatu aikaan Imatralla ja täällä kuvausta siitä, miten vanhemmuutta tukemalla voidaan ehkäistä lasten käytöshäiriöitä.
