Koko Suomi ja niin myös pääkaupunki Helsinki on ison haasteen edessä: miten taata suurille ikäluokille arvokas vanhuus, kun samaan aikaan myös hoitohenkilöstö vanhenee ja eläköityy.
Jokainen meistä toivoo oman näköistä elämää, tämä pätee myös vanhuuteen. Miten tähän päästään?
Ikäihmiset ovat voimavara, eivät taakka
Ensinnäkin on tärkeää, että ikäihmiset nähdään voimavarana – ei taakkana. Ikäihmiset ovat tärkeä osa suomalaisia perheitä ja heillä on paljon annettavaa koko yhteiskunnalle: vapaaehtoistyössä, lähimmäisinä ja hiljaisen tiedon siirtämisessä seuraavalle sukupolvelle.
Ikääntymiseen liittyy ilmiönä myös taloudellisia mahdollisuuksia, joihin Suomen kannattaa ikääntyvänä kansakuntana tarttua. Ikäihmisten parempiin palveluihin liittyvät keksinnöt – teknologia ja palvelut – ovat paikka uudelle yritystoiminnalle.
Liikunta ja osallisuus tärkeä osa aktiivista ikääntymistä
On pyrittävä siihen, että jokaisella on mahdollisuus arvokkaaseen ja aktiiviseen ikääntymiseen. Jotta tämä on mahdollista tulotasosta riippumatta, tarvitaan edullisia ja maksuttomia mahdollisuuksia liikuntaan ja muihin harrastuksiin myös ikäihmisille. Tässä kansalaisjärjestöjen tekemä työ muun muassa yksinäisyyden vähentämiseksi on tärkeässä roolissa.
Keskusta on pitänyt esillä ikääntymisen tueksi esimerkiksi "vanhusneuvoloita", joissa tarkastellaan ennaltaehkäisevästi ihmisen tarvetta tukeen, pyritään löytämään hoidon kannalta ajoissa piileviä sairauksia ja tarjotaan tukea esimerkiksi terveisiin elämäntapoihin. Tätä voisi olla syytä kokeilla Helsingissäkin.
Kotihoitoa vai palveluasumista? Riippuu tilanteesta.
Jotkut pystyvät asumaan pitkään kotona, kun saavat riittävästi tukea. Hänen, joka ei pysty, pitää päästä ajoissa esimerkiksi tehostettuun palveluasumiseen.
Kotihoito ei voi ikinä vastata kaikkein huonokuntoisimpien tarpeisiin, ja siksi vaihtoehtojen on oltava kunnossa. Helsingin on kehitettävä nykyistä enemmän erilaisia tuen muotoja palveluasumisen ja kotihoidon rinnalle ja välimaastoon. Lisäksi on huolehdittava hoitajien jaksamisesta ja työoloista.
Jotta jokaisen vanhuus voisi toteutua oman näköisenä, ikäihmisten on voitava vaikuttaa siihen, mikä hänen viimeisten vuosiensa koti on. Tähän tarkoitukseen Helsingissä on käytössä esimerkiksi ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluseteli, joka on tarkoitettu ikääntyneiden tai fyysisesti toimintarajoitteisten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Palvelusetelillä kunta korvaa yksityisen palvelukodin hoivan kustannuksista palvelusetelin suuruisen summan.
On arvokasta, jos myös pienet palveluntuottajat, niin yrittäjät kuin järjestötoimijat, voivat pärjätä palvelutuotannon kokonaisuudessa. Tähän voidaan vaikuttaa esimerkiksi palvelusetelien riittävällä arvolla (seuraten oman tuotannon kustannuksia) ja painottamalla hankinnoissa laatua.
Ihmisen omat toiveet keskiöön
Aivan olennaista on kuulla ikäihmisten omia toiveita siitä, miten heidän tarpeisiinsa voidaan vastata.
Esimerkiksi yhteisöllisen asumisen kehittämisellä voidaan tuoda yhteen eri sukupolvia, palveluita ja niiden rahoitustapoja. Yhteisöllisen asumisen keinoin ja järjestöjen apua hyödyntämällä voidaan niin ikään vähentää yksin elävien vanhusten yksinäisyyttä.
Kaupungin täytyy niin ikään pitää huolta omaishoitajien jaksamisesta ja tosiasiallisista mahdollisuuksista vapaapäiviin.
Oma lukunsa on elämän viimeisinä hetkinä oikeus ja mahdollisuus inhimilliseen saattohoitoon. Myös sen suhteen pitää olla kodinomaisia vaihtoehtoja, jos oleminen kotona esimerkiksi kotisairaalan turvin ei enää ole mahdollista.
