Monien opettajien kokemukset ja myös tuoreet selvitykset kertovat huolestuttavaa viestiä helsinkiläisistä kouluista. Vaikka valtaosalla helsinkiläislapsista menee hyvin, liian monella lapsella ja nuorella on syveneviä vaikeuksia oppimisessa. Elämäntodellisuudet eriytyvät myös entistä enemmän asuinpaikan mukaan.
Olemme Suomessa tottuneet olemaan ylpeitä koulutusjärjestelmästämme. Pidämme tärkeänä, että jokainen lapsi perhetaustasta ja asuinpaikasta riippumatta voi kouluttautua niin pitkälle kuin oma mielenkiinto ja kyvyt riittävät. Kaikissa tapauksissa näin ei kuitenkaan ole.
Esimerkiksi apulaisprofessori Venla Berneliuksen mukaan perhetaustan merkitys on korostunut 2000-luvulla osaamiseen ja oppimiseen vaikuttavana tekijänä. Bernelius on selvittänyt asiaa opetus- ja kulttuuriministeriölle. Koulutuksen epätasa-arvo on erityisen syvää kaupunkiseutujen naapurustoissa, joissa on paljon köyhyyttä tai sosiaalisia ongelmia. Vaikeudet kotona heijastuvat kouluihin, henkilökunnan työkuorma kasvaa ja lapset tarvitsisivat enemmän tukea koulunkäyntiin.
Mitä Helsingin kaupungin pitäisi tehdä asialle? Helsinki tarvitsee aluepolitiikkaa, joka tasoittaa asuinalueiden ja koulujen välisiä eroja.
Seuraavissa toimenpide-ehdotuksissa on hyödynnetty muun muassa Berneliuksen selvityksen suosituksia.
1. Helsingissä on jo käytössä niin sanottu positiivisen erityiskohtelun rahoitus koulutuksessa. Tuolla rahalla on jo tutkitusti muutettu monen lapsen elämänpolkua. Lopputuloksena muun muassa entistä useampi nuori on jatkanut peruskoulusta toiselle asteelle. Tätä rahoitusta on syytä nostaa, seurata sen vaikutuksia ja kehittää mallia edelleen.
2. Kouluja pitää rakentaa kouluyhteisöinä. Berneliuksen selvityksen mukaan, jotta koulu toimii hyvin, tarvitaan sitoutunut henkilökunta, jonka työtä tukevat koulun arjen toimivat käytännöt, avoimuus kehittämiseen ja riittävät resurssit. Niinpä muun muassa koulujen johtamiseen on kiinnitettävä huomiota.
3. Monialainen työ ja yhteisöllistä näkökulmaa pitää vahvistaa kouluyhteisöjen tukemisessa. Helsingissä on hyviä kokemuksia muun muassa kouluvalmentajien tuomisesta kouluihin. Kouluvalmentajan toimenkuva on joustava ja siinä olennaista on yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen ja ennen kaikkea ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen.
4. Lapsen on vaikea keskittyä koulunkäyntiin, jos kotona asiat eivät ole hyvin. Perheiden ja vanhemmuuden tukeminen ovat aivan keskeinen asia lapsen elämän kannalta. Myös koulut ja varhaiskasvatus olisivat luontevia paikkoja perheiden tuen tarjoamiseen. Tämä voisi madaltaa kynnystä hakea apua ajoissa.
5. Asuinalueen kehitys vaikuttaa kouluun, mutta vaikutus kulkee myös toiseen suuntaan. Kouluilla voi olla iso merkitys asuinalueen kehityksessä ja yhteisöllisyyden rakentamisessa. Suomeen ollaan parhaillaan käynnistämässä harrastamisen Suomen mallia, jossa lapsille tuodaan mieluisia harrastuksia koulupäivän yhteyteen. Koulut voivat olla koulupäivän ulkopuolellakin paikka yhdessä tekemiselle ja kohtaamiselle ja ylipäänsä luoda hyvin toimiessaan hyvinvointia ja turvallisuutta koululaisten elämään, koululaisten perheille ja koko ympäröivään naapurustoon.
6. Kouluihin vaikutetaan myös epäsuorasti muun muassa kaavoituksella. Asuinalueita ei saa päästää eriytymään, vaan kaikissa kaupunginosissa pitää olla monipuolista asuntotuotantoa sekä turvallinen ja viihtyisä ympäristö. Myös vanhempien eriarvoistumisen vähentäminen työllisyyttä lisäämällä sekä maahanmuuttajataustaisten vanhempien parempi kotoutuminen ja kielen oppiminen vähentävät lasten perhetaustoista johtuvaa eriarvoistumista.
