Minulla jää tänä vuonna keskustan puoluekokous välistä sairastumisen vuoksi. Siksi julkaisen ajatukseni näin kirjallisessa muodossa.
Puheenvuoroni sisältää myös konkreettisen ehdotuksen sinulle rakas aatesisko ja aateveli.
Mutta ensin katse poliittiseen tilanteeseen.
Keskusta kokoontuu Lappeenrannassa historiallisena ajankohtana. Euroopassa käydään sotaa ja maanosa on vasta hauraasti toipumassa koronakriisistä.
Epävarmuuden kasvaessa on harvinaisen tärkeää pitää suomalainen yhteiskunta ehjänä. Huolehtia perusasioista: leivästä, terveydestä ja turvasta.
Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vaativat ratkaisuja kipeämmin kuin koskaan.
Samalla pitäisi varautua todennäköisesti edessä olevaan talouden turbulenssiin. Luoda Suomeen puitteet, joissa yrityksissä pystytään jatkossakin luomaan uutta kasvua.
Tässä Suomen historian taitekohdassa Keskusta on ollut yhtäältä kantamassa vastuuta historiallisista päätöksistä ja viemässä Suomea jälleen kerran eteenpäin.
Toisaalta puolue myös pyristelee pitkittyneessä kannatusalhossa. Se jäytää keskustalaisten itsetuntoa ja rohkeutta uudistaa Suomea ja puolueen politiikkaa.
Keskusta pyristelee pitkittyneessä kannatusalhossa.
Voimme olla tyytyväisiä, että onnistuimme kunta- ja aluevaaleissa kannatusmittauksia paremmin. Tästä on kiittäminen jokaista ehdolle lähtenyttä, puolueväen kovaa ehdokashankintaa ja vaalityötä sekä puolueen onnistuneita kampanjoita.
Puoluekokouksesta lähdetään hakemaan vastaavanlaista nousua kohti eduskuntavaalien kärkikahinoita.
Nyt pääsen siihen ehdotukseen, joka minulla on kaikille teille rakkaille aatesiskoille ja -veljille.
Niin kivoja tilaisuuksia kuin keskustan puoluekokoukset ovatkin, puoluekokouksen vahvuus ei ensisijaisesti ole siinä, että keskustalainen porukka seurustelee keskenään ja pitää hauskaa.
Läpi viime vuosikymmenien Keskustan puoluekokouksen viisaus on asunut sen kyvyssä aistia puoluekokousta ympäröivän maailman virtauksia.
Läpi viime vuosikymmenien Keskustan puoluekokouksen viisaus on asunut sen kyvyssä aistia puoluekokousta ympäröivän maailman virtauksia. Puoluekokousedustajien kyvyssä nähdä kokoussalin seinien ulkopuolelle ja hahmottaa, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta on matkalla. Taidossa puhua myös heille, jotka eivät kokoussalissa istu.
Onko meillä edelleen tämä kyky tallella, vai olemmeko alkaneet puheenvuoroillamme tavoitella vain toinen toisiamme?
Jotta keskusta voi edelleen olla merkittävä tekijä suomalaisessa politiikassa tulevina vuosikymmeninä, meiltä keskustalaisista vaaditaan rohkeutta lähteä käymään radikaalin avarakatseista yhteiskunnallista keskustelua.
Enkä nyt tarkoita, että puoluetoimiston, ministeriryhmän tai kansanedustajien pitää järjestää keskusta kuuntelee -kiertue. Puhun sinusta ja minusta.
Haastan meidät kaikki keskustalaiset alkiolaisessa hengessä hengenviljelyhommiin. Kutsutaan lounaalle eri tavalla ajatteleva työkaveri. Osallistutaan seminaariin itselle vieraasta aiheesta. Luetaan kirja, jonka otsikko ärsyttää.
Käydään enemmän keskusteluja, joissa me emme ole valmiiksi oikeassa tai nyrkit ojossa, vaan yritämme ihan oikeasti kuunnella ja ymmärtää.
Uskalletaan muuttua ja päivitetään nuo uudet ajatukset tuleviin puolueen ohjelmiin ja ehdokkaiden vaaliteemoihin.
Näillä ajatuksilla toivotan kaikille edistysmielistä puoluekokousta!
Eeva Kärkkäinen
Edistyksellisten Keskustanaisten puheenjohtaja
Helsinkiläinen keskustan varavaltuutettu ja kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen
