• Eeva Kärkkäinen

Miten saadaan isät kotiin?

Keskustelu hallituksen äskettäin lausuntokierrokselle laittamasta perhevapaauudistuksesta käy kuumana - tuliko hyvä vai huono uudistus. Mielestäni uudistukseen voi olla tyytyväinen. Uudistuksen johtotähtenä on tukea perheitä ja kannustaa suomalaisia perheellistymään. Niinpä siinä parannetaan perhevapaiden pituutta ja joustoja sekä kannustetaan vanhempia jakamaan perhevapaat nykyistä tasaisemmin. Kaikki kannatettavia asioita.


Isiä kannustetaan käyttämään vanhempainvapaita pidentämällä ansiosidonnaisten vapaiden osuutta. Tämän tiedetään aiempien kokemusten perusteella toimivaksi keinoksi. Uudistuksen ansiosta perheen käytössä olevien vanhempainvapaiden määrä pitenee 14 kuukauteen. Myös tasan jaetut vanhempainvapaakiintiöt ovat työpaikoille viesti siitä, että isillä on oikeus olla vanhempainvapaalla yhtäläisesti kuin äideillä.


Kuitenkin perheiden tilanteet ja lapset ovat erilaisia. Siksi on hyvä, että mallissa joustavuus säilyy. Vanhemmat voivat halutessaan siirtää toiselle vanhemmalle osan kiintiöstään, korkeintaan kaksi ja puoli kuukautta. Tämän joustavuuden ansiosta äiti voi olla edelleen perhevapailla yhtä pitkään kuin nykyäänkin. Isien vapaita ei siis kasvatettu äitien kustannuksella. Myös kotihoidontuki säilyy mahdollistamassa joustavia lastenhoidon ratkaisuja ansiosidonnaisten perhevapaiden jälkeen.


Työpaikan joustot tukevat työn ja perhe-elämän yhteensovittamista


Työn ja perheen yhteensovittamisessa ei ole kyse pelkästään perhevapaamallista. Työelämän ja nimenomaan työpaikan mahdollistamat erilaiset joustot työajassa sekä työn tekemisen paikassa ja tavoissa tukevat työn ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista.


Hyvä työnantaja luo työpaikalle perheellistymistä tukevan työkulttuurin, jossa myös isiä kannustetaan käyttämään vanhempainvapaat ja kotiin lapsen kanssa jäävä vanhempi voi luottaa siihen, että työpaikka ja -tehtävät ovat tallella töihin palatessa. Vanhemmuutta ja perheitä arvostava työkulttuuri hyödyttää kaikkia osapuolia, sillä se sitouttaa ja motivoi työntekijää hoitamaan työnsä hyvin.


Vanhemmuus ja lapsen hoito eivät myöskään lopu taaperovaiheeseen. Erilaisia vaihtoehtoja joustoihin pitää olla tarjolla myöhemmässäkin vaiheessa ja ne on pystyttävä nivomaan sujuvasti osaksi työelämää.


Perhevapaita ei uudistettu työllisyys edellä.


Perhevapaauudistusta on kritisoitu siitä, että se ei paranna työllisyyttä. Uudistuksen tarkoitus ei kuitenkaan ole työllisyys- vaan perhepolitiikkaa. Pienen ihmisen elämän pohja rakentuu kodissa. Tuota alkutaipaletta tukemaan tarvitaan perheiden tilanteet joustavasti huomioiva perhevapaamalli. Lapsia syntyy ja pitää voida syntyä monenlaisiin perhe- ja työllisyystilanteisiin ja jokaisella lapsella on oikeus vanhempiensa hoivaan.


Kestävä ratkaisu työllisyyden lisäämiseen ei voi olla perhevapaiden heikentäminen. Perheiden hyvinvointi ja lapsitoiveiden täyttyminen ovat kokonaisuutta tarkastellessa myös kansantalouden etu.


Tukea töihinpaluuseen tarvitaan jo vanhempainvapaiden aikana.


Samalla on otettava vakavasti tilastot esimerkiksi maahanmuuttajanaisten matalasta työllisyydestä, kokemukset syrjinnästä sekä se tosiasia, että osalle töihinpaluu perhevapaiden jälkeen on hankalaa. Kotihoidontuen romuttaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu.


Tehokkaammin työelämän tasa-arvoa rakennetaan koulutuksella sekä toimivilla ja laadukkailla työelämäpalveluilla. Kun perhevapaat venyvät vanhemman itse toivomaa pidemmäksi, taustalla saattaa olla vaikkapa se, että opinnot ovat kesken tai työelämän suunta muuten hukassa. Tukea ja neuvontaa töihinpaluuseen pitäisikin olla tarjolla jo vanhempainvapaiden aikana.


Lisäksi tarvitaan maahanmuuttajavanhemmille parempaa kielikoulutusta sekä mahdollisuuksia päästä käyttämään kieltä myös tosielämässä. Myös työnantajille tarvitaan kannusteita palkata heikommalla kielitaidolla varustettuja työntekijöitä. Yksi vaihtoehto voisi olla palkkatuki, jos työnantaja sitoutuu siihen, että työntekijällä on mahdollisuus työssään kielen oppimiseen.


Suomi tarvitsee vauvoja.


Suomessa väestö ikääntyy ja samalla syntyvät ikäluokat ovat historiallisen pieniä. Siksi vauvojen määrä on mitä suurimmassa määrin myös poliittisesti kiinnostava kysymys. Perheitä tukevalla politiikalla ja joustavilla työelämän ratkaisuilla rakennetaan kestävää väestöpolitiikkaa ja parempaa työelämää.